Söin tänään kananuggetteja. Anteeksi, Kariniemen kananpojat. Tästä lähtien ajattelen teitä lämmöllä.

 

Kananuggetit on kyllä makoisia. Niitä tulee ikävä. Eihän ne varmaan ole edes kunnon kanaa koskaan nähneetkään, ihan niin kuin Hookoon Sininen ei ole possustakaan kuullut. Joten lasketaanko niitä kanaksi? Ei?

 

Söin myös kalaa, koska kala on hyvää ja lämminsavustettu kirjolohi vielä parempaa. Varsinkin silloin, kun on kodin lihapadoilla (vaihtunevat kohta kasvispadoiksi) käymässä eli äiti maksaa ja saa kerrankin nassunsa täyteen. Nuudeleiden ravintoarvo kun on kyseenalainen. Sitä paitsi, vegetarismini alkaa vasta virallisesti huomenna. Joten mässätään nyt oikein olan takaa kaikilla mahdollisilla kuolleilla eläimillä. Maailman karjantuotanto kiittää minua vielä jonain päivänä.

 

Jos joku miettii, mitä kasvisruokavalioon vaihtamisen "terveyssyyt" tarkoittavat, voin sivistää sitä moukkaa sanomalla tyylikkäästi no comments. Jotkut asiat on hyvä jättää minun ja mahalaukkuni välisiksi salaisuuksiksi. Tosin painonhallintaan tämä ei liity, sen verran voin paljastaa. Painoni on normaalilla tasolla (ja suurin osa siitä on luonnollisesti lihasta...), kiitos kysymästä.

 

Jouduin jättämään kahvinkin pois. Terveyssyistä. Typerät terveyssyyt. Kahvi on suurin rakkauteni ja nyt joudun keittelemään jotain ihmeellisesti nimettyä teetä päivät pitkät. (Tiikerin päiväuni. Keisarin morsian. Ihan oikeasti, Suomen markkinointi-ihmiset? En minä semmoisia halua kuppiini.) Melko kurjaa, melko kurjaa. Aiemmin join kyseistä mustaa litkua noin viisi kuppia (lue: saavia) päivässä. Semmoista on opiskelijaelämä. Tälläkin hetkellä kärsin armottomista kofeiinin vieroitusoireista. Sisukseni kaipaavat virkistystä, yhyy. 

 

Eikä siinä vielä kaikki. Kaupan päälle sain etukupongin, joka oikeutti minut laktoosi-intoleranssiin. Tämä taas estää minulta ainakin maidonjuonnin, ja sekös tekee maailmasta jännittävän paikan. Voit arvata, mitä nestettä olen ruuan kanssa nauttinut vaippa-ajoista lähtien litratolkulla. Aivan, aivan. Nyt elämä on entistä kurjempaa. Viimeksi sentään piti tehdä vain vaihdos kevytmaidosta rasvattomaan versioon, ja sekin teki jo tiukkaa psyykelle.

 

Mutta minulle vakuutetaan, että maailma (ja minä) paranee pähkinöillä ja pavuilla. Toivotaan niin. Jos ei mahalaukku kevene, niin ainakin lompakko laihtuu. Iloista yrittämistä.